Pottu72- Журнал, 22 фев 19

Tsemppiä särkyjen kanssa. Olet varmaan kuullut jo monta kertaa, mutta stressatessa ihminen "vetää" hartioita korvia kohti ja hieman siirtää päätä eteen. Eli hartioiden rentonapito ja ryhdin korjaaminen tietoisesti saattaa jo auttaa. Stressi itsessään nostaa kortisoliasoa ja samalla alkaa nesteiden kerääntyminen, joten pikku painonnoususta ei pitäisi olla huolissaan. Stressistä kyllä. Pitkä stressi ajaa uupumukseen. 

Käyttäjältä Lonkka hyvä kommentti. Mulle tuli työstressin yhteydessä muutama vuosi sitten hirveä päänsärky, joka levisi kaulaan ja niskaan. Epäilin kaikkea mahdollista aivokalvontulehduksesta nikamaniksahdukseen. Lääkärillä selvisi, että stressissä olin narskutellut hampaita unissani ja niskat muutenkin jumissa. Neuvoi pari täsmävenytystä, jotka helpottivat heti. Pari päivää lihasrelaksantteja - ja tadaa, kipu poistui. Nykyään rentoutan ja haen hyvää asentoa hartioille useita kertoja päivässä ihan huomaamatta. Ja roikun tangon ohi mennessäni.  

Joo, tauteja googlailemalla huomaa olevansa tosi sairas 😀 Ihan normaali niska-hartiasäryltä ei silti tunnu kun maatessa ja juostessa sattuu kahta kauheammin. Päänsärky sentään onneksi loppui. Kiitos tuestanne, kai tästä vielä toivun 😔 

Toivottavasti syy ja helpotus löytyy! 🤗 

Sain stressin (jo onneksi aikaa sitten) äitiyslomalta palattuani työmuutoksista, univelasta ja ties mistä. Tuli rytmihäiriö jota myös sitten jännitin ja stressasin. Rytmihäiriö paheni niin että välillä meni taju kun jäi vissiin lyöntejä välistä 🙄 Kävin rasitustestissä jossa todettiin että ei vaarallinen rytmihäiriö (kun ei pahene rasituksessa) ja se auttoi jo olemaan jännittämässä lyökö sydän vielä. Työmuutoksetkin todettiin huonoiksi ja peruttiin. Keskityin vähän aikaa nukkumiseen ja itseni hyvinvointiin. Lakkasin vahtimassa lyökö sydän siitä puuttuvaa kolmatta lyöntiä vai ei ja viivettä seurannut paukaus rinnassa jossain vaiheessa hävisi. Jossain vaiheessa totesin että jahas, taidan olla ihan kunnossa ja sykkeenkin voi jälleen jopa mitata. Siinä mielessä hyvä kokemus että tämän jälkeen en ole alkanut ”stressata mistään”. Oma terveys on ykkönen. Tsemppiä että saat ensin itsesi kuntoon ja sitten tulee vasta maailman muut asiat 👍 

*jännittämättä 

Kävin hierojalla perjantaina, selkä hierottiin ja rankaa venytettiin. Nyt pientä varjokipua hartioissa enää ja painokin laski puoli kiloa kahdessa päivässä. Stressi on hankala juttu kun ihan ei voi rimaa alittaa eikä töitä lopettaa (sitten stressaisin työttömyyttä). Aika paljon kaikenlaista on sattunut elämässä tähän mennessäkin että luulisi etten pienistä hätkähdä mutta joskus vaan stressi pääsee yllättämään. Kiitos kaikille tsempeistä, kyllä huomaa että ihminen on psykofyysinen (en tiedä onko oikea sana) kokonaisuus - stressi siirtyy oireiksi kehoon. 

Huh, onneksi helpotti! Tsemppiä kevääseen.  

Hyvä että auttoi! Olen vakavisssni ja huolestunut stressistä ja siksi heti herkästi kirjoittamassa. Kirjoitin vähän huonosti. Vaikka osaan ottaa rennommin terveys edellä niin asia on juuri noin kuin sanot. Jos stressin aiheita tulisi taas eteen riittävästi niin en tietenkään oikeasti tiedä kuinka kävisi. Olen vain luottavainen pelkästään siitä että minulla on itselleni sopivia työkaluja päässä milloin ottaa etäisyyttä ajatuksiin ja keskittyä itseen. Kun tilanteessa vain voi. Ihminen on kuitenkin juurikin psykosomaattinen, joten kuitenkin tulee käymään niin kuin tulee. Ainakin tunnistan tilanteen herkemmin. Pointtina että jopa stressin läpikäyneenä voi oppia ja saada työkaluja ”seuraavaan kertaan”. Stressillä on isot vaikutukset elimistöön kokonaisvaltaisesti. Vakava asia. Pikku stressi taas on ihan toinen juttu. Olen helpottunut jos tilanteesi paranee! 

Sinipuu💙, et kirjoittanut yhtään huonosti, päinvastoin!  

Siksi juuri tuon stressin syntysijoille pitää pureutua sen poistamiseksi taikka sitten oppia sitä sietämään. Ihan kivaa haastetta siis. Aikamoista kivirekeä on tullut itsekin revittyä ylämäkeen ja välillä näihin ihan pienimpii ressin aiheuttajiin ei voi kuin hymähtää.